Kesä ja malmin tuparit

Nyt on kohta viikko tullut vietettyä Malmin kesäkommuunissa. Vaikka töissä istun/seisonkin koko päivän sisätiloissa puolet päivästä, on ihanaisesta kesästäkin päässyt jo vähän nauttimaan. Vantaajoen reunaa on ihana polkea pyörällä! Tuntuu kuin ei olisi laisinkaan Suomen pääkaupungissa vaan ihan jossain muualla...vieressä lauduntavat lehmät ja ihanat lehtipuut kuiskivat tuulessa. Malmi on muutoinkin oikein viihtyisä lukuunottamatta lukuisia juoppoja, jotka voivat olla vaarallisia kassajonossa. Yksi työkaverini oli jo saanut makkarapaketista päähän, kun ei ollut myynyt olutta päihtyneelle. Täytynee harkita kypärää.

Perjantaina pääsimme ilmaiseksi Sussun "perheenä" lintsille. Olin esimerkillinen tuleva opettaja ja näytin lapsille mallia kuinka viikinkilaivassa kannattaa heilua ilman käsiä. Kohta kaikki tekikin jo perässä, vaikka ensin eivät olleet uskaltaa. Ajelun loputtua totesin laitteen ihan mamikseksi lasten vieressä pidättäessä oksennusta. Voi tätä nykyajan nuorisoa - kaikki pitää itse näyttää edeltä! Kahvikupeissakin yritimme innostaa lapsia tuttuun yhteislauluun Kaunottaresta ja Hirviöstä tuloksetta. Kaikesta huolimatta oli taas mukava heilua laitteissa kuin lapsena, vaikka uuteen laitteeseen Kirnuun emme päässeetkään.

Lauantain aamuvuoron jälkeen palasin kesäkommuunin rattoisiin tuparivalmisteluihin. Kotibileet olivat oikein onnistuneet - kolmekymmennen ihmisen voimin juhlimme tanssien ja pelaten juomapelejä. Raskaan työviikon jälkeen on raskaat huvit ja valitettavasti jouduinkin jossain vaiheessa iltaa siirtymään pitkälleni - silmätluomet vain ummistuivat tahtomattani. Hyvänä puolena pitkistä yöunistani sain lahjaksi hyvän olon sunnnuntaiksi muiden pyöriessä krapulaisina ympäri taloa. Sunnuntaina yhdyimme myös 60 000 hengen Kaivarin kesäkonsertin yleisöön. Ilmaiset festarit kelpaavat näköjään monelle muullekin kuin meille, vaikka missasimmekin lähes kaikki näkemisen arvoiset esiintyjät, mm. Ari Koivusen.

Kassatyöt odottavat myös tänään. Työtovereista on tullut jo jokseenkin tuttuja - yhdestä nimeltä mainitsemattomasta jo vähän liiankin tuttu ahdistavaan tapaan. Toivottavasti en saa niskaani Enrico kakkosta!