eksistentiaalista yksinäisyyttä ja ahdistusta - syksyn ja talven peruskulmakivet

Minulle näyttää käyneen niin, että elän kaksoiselämää: elämä kesällä ja elämällä kaikkina muina aikoina. Ja näissä elämissä ei paljon yhteistä sitten olekaan. Kesällä oikeasti ELÄN, kun taas syksyn tullen mieliala alkaa vaihtaa väriä siinä missä lehdet puissa haalistuvat ja lopulta tippuvat pois. Luonto riutuu, niin minäkin. Miksi näin? Miksi en osaa tehdä sopivaa sekoitus mix:iä kahdesta eri elämästäni? Niin, että löytäisin terveellisen tasapainon, eikä tarvitsisi keikkua äärilaidoissa.

Yksin asumiseen on totutteleminen. Viikonloppuna olo tuntui lohduttomalta, kun kyllästyin olemaan yksin ja olisin tahtonut seuraa, mutta kaikki olivat varattuina tai muista syistä estyneitä. Pyörin siis ympyrää pienessä yksiössäni potien ahdistusta ja eksistentiaalista yksinäisyyttä. Mietin miten muut viettää elämäänsä? Ja mitä oikeastaan on arki - miten sen voi määritellä?! Kaipaan ystäviä ja tuntuu, että yliopistollakin ympärillä pyörii vain pelkkiä pastelli-ihmisiä, joista ei paljon irti ota.

Kun en tiedä mitä tekisin eikä ole seuraa ajaudun noidankehään, joka etenee seuraavasti: olen yksin ja kaipaan seuraa -> etsin ratkaisua hakeutumalla ihmisten luokse eli toisin sanoen otan paljon kursseja, jotta voin olla ihmisten seurassa yliopistolla mahdollisimman paljon -> kurssipaljouden takia myös kotiin vietäväksi kasautuu paljon koulutöitä -> minulla ei jääkään enää aikaa olla yhtään kenenkään kanssa -> olen yksinäinen ja heitän hukkaan elämäni (näin karkeasti esitettynä). Siis alun alkaen tavoitteeni päästä viettämään aikaa ihmisten kanssa keskustellen kääntyykin paradoksaalisesti minua itseäni vastaan. Ja arvatkaa vaan lisääntyykö ahdistus kun tämän vielä itsekin tajuaa tiedostaa. Jos joku nyt keksii minulle jonkun hyvän keinon katkaista tämä joka syksy uudelleen alkava noidakehä/kierteeni, niin olen kuule iloinen.

Miksi syksy tuli niin nopeasti? Miksi suuntaan elämäntieltäni taas harhapoluille, vaikka tiedänkin ettei arki voikaan olla aina juhlaa? Ihmismielen toiminta on monimutkaista eikä mysteeri selviä minulle edes omalta kohdaltani, vaikka olen opiskellut aihetta jo pidemmänkin aikaa.

Tämä kaikki liiallinen miettiminen ja filosofointi on aiheuttanut minulle päänvaivaa ja motivaationi on laskenut (vaikka luonnollisesti minun pitäisi tietenkin olla kovin innoissani uudesta opinto-oikeudestanikin psykologiaan), enkä tahtoisi tarttua koulukirjoihin. En nimittäin tiedä mitä siitä seuraa, mihin kehään ajaudun. Mietin pitäisikö tehdä jotain "radikaalia".

Tähän asti syksy on mennyt kuunnellessa klassista musiikkia ja lukiessa Paulo Coelhon kirjoja, joihin olen tullut intohimoiseksi. Coelho on saanut minut sekaisin - siinä kaikki.

Berliini

Ennakkoluulomme betonisesta Berliinistä ovat valitettavasti pitäneet jokseenkin paikkansa. Amsterdamin jälkeen jättikokoinen Berliini 30 kerrosten taloineen ja kymmenine metrolinjoineen on tuntunut aikamoiselta suunnistus labyrintiltä. Kadun numerotkin menevät ihan ihmeellisesti (toisella puolella sadoissa toisella kymmenissä) ja epäloogisesti! Kävelty on kerrassaan paljon, kun yhdenkin korttelivälin taivallus kestää jo jotain 10min.

Mitte Berliini ei löytänyt tietä meidän sydämmiin ellei lasketa ihania italialaisia herkku jäätelöitä, mutta reunamilta löytyi enemmän persoonallisia ja viheriäämpiä pikkukujia ja kirppareita. Kirpparit taitaakin olla täällä nyt oikein "in" juttu, sillä ne on oikein hienosti sisustettu ja jopa kalliimpia kuin tavan kaupat (esim. tavan muovi siivilä maksoi yhdessä paikassa 5e!).

Alku viikosta kierrettiin Annin kanssa vaan kaikenlaisilla nähtävyyksillä ja maamerkeillä sun muilla muistomerkeillä. Täällä synkkää meinneisyyttä ei ainakaan yritetä peitellä vaan enemminkin päin vastoin. Berliininmuuri oli näkemisen arvoinen, samoin juutalaisten muistomerkki ja Charlie Checkpoint.

Täällä idän betoni ja lännen loisto elävät vieri vieressä. Harmaita betoniseiniä on paljon, mutta niiden vieressä kohoaakin jo hienot ja mahtipontiset vanhat historialliset rakennukset. Hämmentävää. Ei oikein tiedä mitä tästä kaikesta ajattelisi.

Helle ja hiostava ilma on hieman syönyt voimiamme välillä. Keskiviikkona tosin tuli kunnon ukkossadekuuro. Paettiin vanhan pommitetun kirkon sisälle sadetta pakoon. Tuntui turvalliselta istua kirkossa kun ulkona taivas repeili. Varsinkin kun joku alkoi soittaa uruilla konserttoja - ihan kuin oltaisiin oltu jossain elokuvassa!

Käytiin myös katsastamassa Dali-museo. Se olikin vasta hieno näyttely. Uskomatonta miten sillä miehellä on riittänyt mielikuvitusta kaikkiin niihin aiheisiin ja miten sille on ylipäätään tullut sellaisia ajatuksia piirrettäväksi!??

Tänään otettiin etäisyyttä kaupungin hulinasta ja tultiin 30 km Berliinistä sijaitsevaan Potsdamiin. 300 000 ihmisen kaupunki tuntui ihanan rauhalliselta 3,2 miljoonan asukkaan Berliinin jälkeen. Kävelimme Unescon suojelukohteesssa Sansouci Park:issa kauniin luonnnon ja vanhojen linnojen reunustamia polkuja. Tuntui kivalta vaihtelulta. Iltapäivällä syötiin maukkaat turkkilaiset pitaleivät (nam) ja vielä herkummat suklaa-JOGURTTI-pehmikset (nam, nam, nam)!

Rahat on toistaiseksi riittäneet. Täällä Saksassa ruoka on halvempaa kuin suomessa (paitsi hedelmät) ja juomat myös tottakai (vaikka ollaankin oltu vain yhtenä iltana baariloissa). Mukaan on lähtenyt toistaiseksi vain pari mekkoa ja yksi villapaita talvea varten.

Kohta suunnataan takas täältä Potsdamin rauhasta Berliinin pauhuun, sillä vielä pitää pakata tavarat ja laittaa kaikki valmiiksi huomista Prahan reissua varten! Aamulla herätys on jo ennen kuutta.

PS. Hostelli Berliinissä on ollut tosi hyvä hinta-laatu-suhteeltaan (8e yö ja meillä on oma vessa ja suihkukin huoneessa). Suurin osa huonetovereistamme on tosin olleet miehiä. Mutta minua ja Annia luullaankin pariskunnaksi, joten ei ne meitä ole ahdistelleet ;)!

PPS. Meitä on myös veikkailtu kaikkien muiden maiden kansalaisiksi paitsi suomalaisiksi. Jopa japanilaisia ja venäläisiäkin on ehdoteltu kansalaisuuksiksemme.

PPPS. Vaikka Berliini onkin betonia ja graffitteja niin suurin osa ihmisistä on kuitenkin olleet mukavia ja auttavaisia. Paikallisilta ollaan saatu hyviä vinkkejä paikoista joissa on kannattanut käydä.

Amsterdam

Viime perjantaina hypattiin Annin kanssa lentokoneeseen - nokka kohti Amsterdamia! Nyt on kolme paivaa pohjoisen venetsiassa vietetty ja molemmat tykanneet kovasti. Vaikeuksia on tuottaneet ainoastaan junamaatit josta emme osanneetkaan luuloistamme huolimatta ostaa oikean laista lippua junaan ja melkein jouduttiin maksamaan omaisuuksia ellei lipuntarkastaja olisi ollut niin kiltti.

Yosijana meilla on 18 hengen sekadormi. Hostelli sijaitsee ihan punaisten lyhtyjen alueella. Hyvin ollaan silti molemmat nukuttu vaikka vahan rauhatonta valilla onkin.

Enimmakseen ollaan vaan kappailty katuja ja ihanan kauniita kanaalien varsia. Perjantaina kaytiin jopa vesien puolella kanavaristeilylla. Lauantaina kaupungin puolestaan valtasi kanaaleita ja katuja pitkin GayPride. Kanaalia pitkin tuli noin 30 paatin gay-kulkue, jossa ei asuista ja muista tehoste elementeista ja musiikista oltu tosiaankaan saasteltu.

Lauantaina kavimme myos Anne Frankin museossa tai siis talossa. Hullua etta on siina samassa huoneessa kuin toiset putkeen vuosia! Kuuma siella ainakin oli niin kuin taalla muutenkin. Tai aurinko ainakin on paistanut joka paiva ja iltaisinkin tarkenee hyvin t-paidassa.

Lauantai iltana oli viela gay-bailut kirkon edessa olevalla homomonumentilla! Luonnollisesti osallistuimme ulkoilmadanssailuun ja viinin juomiseen. Paikalla oli myos kunnon dj. Roskankeraaja-tyolaisesta saimme seuraa hanen ottaessa tyonsa vahintaankin rennosti: viinipullo taskusta ja roskaankeruu valineet maahan heittaen! Mies oli myos innokas juomien tarjoaja, joten paastiinpa siis halvalla.

Eilen (sunnuntaina) vuokrattiin pyorat ja kierrettiin Damia vahan kauempaakin kuin keskustan lahelta - lahinna puistoja, joita ei taalla keskustassa ole ollenkaan! Pyoraily oli kuin lentamista - taalla kun ei tunnetusti niita ala- tai ylamakia juuri ole. Ja tuntui niin paikalliselta pyorailla tuolla kaikkien muiden tuhansien pyorailijoiden joukossa! Voin suositella kaikille Damiin matkustaville pyorailya.

Tanaan koittaa viimeinen paiva alankomaissa ennen junaa kohti Berliinia. Tanaan tarkoitus olisi viela kayda van Gogh:in museossa ja ehka myos valokuvataiteen museossa. Sitten suunnataan Waterloon torimarketille.

Kiva kaupunki kaikenkaikkiaan. Me ainakin ollaan viihdytty hyvin huolimatta alkuhammennyksesta joka johtui ilonaisten suuresta populaatiosta tassa kaupungissa. Katsotaan mita Berliini tuo tullessaan!

Kuulumisia

Vaikka aikaa on kulunut vasta vähän siitä kun viimeksi kirjoitin, niin paljon on taas ehtinyt tapahtua. Haluan siksikin kirjoittaa tänne melko tarkkaan mitä olen puuhaillut tänä kesänä ja muutoinkin elämässä, että voin sitten ottaa kopiot näistä kirjoituksista ja lukea niitä joskus kolmenkymmenen vuoden jälkeen muistellen suloisia nuoruusvuosiani.

Mutta mitä onkaan siis tapahtunut? Niin Veeran syntymäpäivänä kävimme vielä aamupäivästä Suomenlinnassa nauttimassa auringosta ja hyvistä eväistä ja jäätelöstä. On kiva tunne se, että tietää olevansa hyvä ja kiva isosisko.

Jatkoin Helsingin saariin tutustumista itsekseni Veeran lähdettyäni. Kävin seurasaaressa (suosittelen kaikille yhtä lämpimästi kuin suomenlinnaakin). Ulkoilmamuseo tuli kierrettyä siinä samalla kuljeskellessani ympäri saarta. Saaren päässä makasin kalliolla ja poltin nahkani kun nukahdin hetkeksi aurinkoon. Se kai kuuluu kesään. Ihanalta tuntui olla siellä rauhallisessa ympäristössä ja nauttia niistä ihmeellisistä väreistä, joista luonto saa voimansa. Harmi vaan, ettei ollut ketään seuralaista jonka kanssa jakaa se onni. Meri vesikin tuntui lämpimältä. Kävin myös katsastamassa sen saunan, jossa Kekkonen on kuulema ollut parhaimmillaan...tiedä häntä.

Kesään kuuluu myös teatteri ja niinpä kävinkin katsomassa myös tervasaaren ulkoilmateatterissa Molierin näytelmän seitsemän seinähullua kuolemansyntiä. Komedia on taiteenlajina vaikea, mutta ilmeisesti siinä oli onnistuttu, sillä näytelmä sai jopa minutkin nauramaan.

Tutustuminen eduskuntataloon oli myös avartava kokemus. Harmi, että eduskunta on nyt lomalla - haluaisin niin kovasti päästä joskus seuraamaan torstain kyselytuntia. P.S tässä vaiheessa on hyvä mainita, että se Osmo Soinninvaaran kirja todellakin oli hyvä ja että olen samaa mieltä hänen kanssaan, että vapaa-aikaa voisi ihmisille sallia hieman enemmän hiukan matalamman elintason kustannuksellakin.

Kaapelitehtaan Valokuvataiteen museokinoli vierailun arvoinen paikka. Samalla kävin katsastamassa myös taideakatemian tänä vuonna valmistuneiden lopputöitä.

Vapaapäivien jälkeen jouduin palaamaan taas takaisin työläisen arkeen. Yhdeksän päivän putki kassalla ei kuulosta hyvältä, mutta nyt olen jo voiton puolella - enää kolme päivää jäljellä ja sitten ilosaareen!

Työt eivät kuitenkaan estä elämästä, nimittäin Anni tuli heti Veeran vierailun jälkeen luokseni ja olipa taas kiva olla yhdessä. Ja kohta olemme vielä tiiviimmin yhdessä - suunnittelimme nimittäin elokuun reiliä ja lennot ja majoitukset (osittain) on jo varattu! Matkareittimme kulkee seuraavasti: Amsterdam-Berliini-Praha-Wien-Krakova-Varsova. Lähtö on 3.päivä elokuuta eli ihan kohta!! En yhtään tajua miten nopeasti tämä kesä on mennyt...kohta loppuu kommuunielämä ja heti reilin jälkeen alkaa taas opinnot. Ehdinköhän edes käydä Lapinlahdella?! Paljon olen tosin ehtinyt, mutta en ihan sitä kaikkea mitä haluaisin. Pitäisi olla pidempi kesäloma!

Annin kanssa kävin myös ensimmäistä kertaa koko kesänä Helsingissä baarissa tai oikeastaan terassilla. Niihin en kylläkään ole tutustunut ahkerasti toisin kuin taide-elämyksiin, mutta ei se kyllä olekaan mikään ensiarvoinen asia ainakaan minulle. Myös Mirja serkkua käytiin moikkaamassa Malmilla kun sekin asustelee ja vieläpä ihan lähellä meitä. Puhuttiin energioista. Uutta mietittävää jälleen - se on hyvä. Aina pitää olla jotain työstämistä mielenpäällä.

Eilen kävin Päivin kanssa kulttuurien museossa Tennispalatsissa ja olipa se valtava näyttely. Molemmilla meillä kasvoi entisestään ulkomaaninto tutustuessamme mm. korealaiseen kotiin. Näyttely antoi paljon. Miten voikaan elää niin monella tavalla. Ja olenko koskaan itse tehnyt valintaa siitä miten elän? Elämäntapani on minulle yhteisön antama. Tuntisinko itseäni onnelliseksi vaikkapa jossain vuorilla luostarielämää viettäen? Erilaisuus kiinnostaa silti.

Ai niin, unohdin melkein että näin myös koulukaveriani Hilkkaa ja olipa sekin taas mukavaa. Kävimme yhdessä Cafe esplanadissa ja löysin jälleen uuden paikan Helsingistä - kahvilan ihana sisäpiha, jonne kadun melu ei kantautunut. Uusia paikkoja on kiva löytää ja myös etsiä. Ja kohta pääsen katsastamaan muutakin maapalloa kuin vain Suomea. Ainakin odotan jo innolla Amsterdamin MONIA museoita.

Nyt on harmaa ja pilvinen päivä. Pitkään on jo jatkunut raskas ja painostava ilma. Kuin ukkonen olisi koko ajan tuloillaan mutta ei silti. Ukkonen kielenpäällä vähän niinkuin.

...

Veeran kanssa ollaan vietetty kohta viikko yhdessä ja nautittu taide-elämyksistä. Emman lisäksi voin suositella kaikille ainakin Helsingin taidehallia. Iinan kanssa käytiin joskus aikaisemmin Kiasmassa, mutta maisemia-näyttely ei ollu ihan niiin paras kuin mitä siellä joskus on ollut. Yritän ottaa Helsingin kesästä mahdollisimman paljon irti, että jaksaisi sitten taas synkän talven ja syksyn.

Lauantain Pride-kulkue oli piiitkää ja näyttävä. Matka päättyi kaivopuistoon, jossa vietimme piknikkiä muun sateenkaarikansan kanssa. Nautin auringosta ja lepoasennosta. Illalla kotikadulla oli bileet, mutta itse olin aika väsynyt, joten olin vain semisti mukana meiningissä. Talo on ollut koko viikon jälleen täynnä vieraita, eikä nukkuminen aina ole kaikkein helpointa silloin, kun elämät etenevät eri tahtia. Mutta ei se mitään.

Nyt vaihtui jo heinäkuu ja se hämmentää minua.

sateisena päivänä

Nukuin viime yönä kaksitoista tuntia ja silti väsytti...mutta alan elpyä pikku hiljaa - jee! Veeran kanssa käytiin tänään visiitillä Espoon puolella nykytaiteenmuseossa Emmassa. Suosittelen kaikille täällä suunnassa liikkuville! Ja kannattaa varata ihan kunnolla aikaa, sillä itse olisin ainakin voinut jäädä sinne vaikkapa asumaan. Taide on niin mielenkiintoista - miten jollakulla voi vaan olla niin hyviä ideoita ja se mieletön vaivannäkö - ja opin mm. miten tunnistaa aidon ja epäaidon kellon toisistaan.

Luonnollisesti minä, joka en ollut mitenkään erityisesti lähtenyt ostoksille, tein ostoksia Veerankin edestä (joka ei löytänyt yhtään mitään). Vesisadekaan ei haitannut, kun välillä istahdimme kahvilaan tai syömään. Joka tapauksessa, mukaan kaupunkireissulta lähti uusi kesähame, aurinkolasit ja Osmo Soinninvaaran teos Vauraus ja aika, jonka lukemista odotan jo innolla! Suosittelen kaikille teesi-pamflettisarjan kirjoja itse pidän kovasti.

Vieraita Mälmillä riittää - viikonloppuna on tulossa jälleen porukkaa ja tällä hetkellä majoitettavina ovat Niko ja Veera. Voi, jää niin ikävä jo nyt tätä paikkaa! Ja aika on jo puolessa välissä...mutta vielä ehtii, vielä ehtii.

Juhannus ja jälkeisunikooma

Keskikesän juhla tuli ja meni, mutta hauskaa oli ilman randombileitäkin! Pienellä porukalla Päivin mökillä juhliminen ja kesästä nauttiminen tuntui työviikon jälkeen autuaalliselta. Juhannus sisälsi kaikki tarpeelliset elementit: sauna + KARVAturkin heittäminen, juomaa ja juomapelejä, grillausta, veneilyä, muurinpohjalettuja, auringon ottoa ja nurmikolla löhöämistä, juhannuskukkakimppu sekä tietenkin ihka oikeat juhannustanssit Hojo Hojossa! Perjantaina olin liiankin hyvässä nosteessa ja loppuillasta muumiotilassa - aamulla ja "vähän" illallakin sain hallitsemattoman bulimian, mutta onneksi toivuin siitä lauantai iltapäivään tultaessa. Lauantaina oli maltillisempi meininki, tosin lähinnä vain minulla. Jaksan aina ja ikuisesti ihmetellä, miten toiset ei vaan koskaan sammu (viittaan tässä t-rex-känniin, terveisiä Jukalle)?!?!

Sunnuntain kotimatka kesti ikuisesti koska juutuimme ruuhkaan. Huoltoasemavierailuiden ja väsymyksen yhdistelmästä syntyi ABC-huoltoasemien kuningas (minä) H.Icoroll ja kuningatar (Taija) sekä kuningattaren mieshuora (Annu). Yritimme saada kansalaisiltamme huomiota ja kirjoitinkin itse viestin kansalaisille ABC-ilmoitustaululle. ABC-kuortista sen voi käydä jokainen lukemassa jos kiinnostaa.

En suosittele palamaan kotiin kello kaksi yöllä, jos aamulla pitäisi olla töissä kuudelta. Minun olisi PITÄNYT näin tehdä, mutta olin ilmeisesti koomaunessa, enkä herännyt kelloon, joten myöhästyin töistä hienovaraiset kaksi tuntia! Hyvä aloitus viikolle. Univelka painaa edelleen ja meinaan nukahdella koko ajan, sillä viiden tunnin yöunet ei vaan riitä. Onneksi tänään alkoi kahden päivän vapaa ja Veera tuli meille kylään Malmille. Tänään kävimme viettämässä laatu-sisarus-iltaa käymällä yhdessä elokuvissa. Kikin lähetti palvelu oli suloinen. Tosin välillä oli täysi työ yrittää pitää silmät auki nykyisen uniapneani takia.

Ihanaa, huomenna aion nukkua tooooosiiiiii pitkään.