Siirtymä Lapinlahdelle

Tein lauantai-iltana ekstempore päätöksen lähteä käymään Lapinlahdella. Tämä päähänpisto ei suinkaan ilmestynyt tyhjästä vaan johtui lähinnä siitä, että Joensuun torilla alkoi lauantaina jotkut ihan ihme örinä festarit klo18 jatkuen klo22! Siinä klo19 jälkeen sitten tuli päätepiste, kun lukemisesta ei tullut yhtään mitään. Eikun siis nokka kohti Savon seutuja. Kotimatkalla oli himo rankkasade ja pelkäsin vesiliirtoa.

Sunnuntaina jouduin heti ikäväkseni tapaamaan vanhentuneita sukulaisia: mummoa ja isän veljen vaimoa. Isän puolen suku ja Lappalaisten homeinen talo ei ehkä ole ihan niitä minun elämän huippukohtia. Kai se on silti velvollisuudesta kestettävä.

Kotona olen ollut kauhean rauhaton. Alkaa tulla sisäinen paniikki koko ajan lähemmäksi, mitä vähemmäksi käyvät päivät ennen pääsykoetta. Joensuussa olin vielä melko itsevarma, mutta nyt tuntuu siltä, että en muista juuri mitään. Tai muistan, mutta en tarpeeksi siihen 7% sisäänpääsy todennäköisyyteen nähden. No vielä ehdin panikoida ja koetella mielenterveyttäni kuusi päivää. Ja kaiken tämän teen toki täysin vapaaehtoisesti - hullu mikä hullu.

Anni kävi tänään ilostuttamassa ja tuomassa vaihtelua päivääni. Oli kiva nähdä ja jutella - niin kuin aina.

Keskiviikkona suuntaan takas Joensuuhun. Vielä pitää ehtiä hoitaa muutama virallinen asia ennen kuin siirryn viettämään eloa kesäkommuuniin, joka tapahtuu siis jo viikon päästä! Viikon päästä! En ole ihan henkisesti vielä omaksunut tätä asiaa. Antaa sen räjähtää tajuntaan vasta sitten kun se pääsykoe on ohi.

Sadetta ilmassa

Ostin tänään kahvinkeittimen. Haaveilen edelleen siitä Moccamasterista, mutta se on niin pirun kallis että haaveiluksi saa jäädä. Ehkä sitten joskus, kun on jo työelämässä - nyt täytyy tyytyä halvempaan laatuun. No pystyy sitä kahvia sentään juomaan.

Tänään on satanut koko päivän. Hyvä niin. Ei tee mieli lähteä ulos ja saan paremmin luettua, kun sisällä on mukava olla.Aamulla heräsin siihen, että jotkut keski-ikäiset naiset keskustelivat tosi äänekkäästi rappukäytävässä aamulla ennen kello seitsemää! Mikä ajankohta, saanko kysyä?

Sussun suosituksesta vuokrasin eilen elokuvan nimeltä The Departed, joka oli tosiaan aikas hyvä, joten 4 euron uhraaminen ei tuntunutkaan niin pahalta. Yksinään asuessa kaikki kulut tosiaan kasvaa, kun kaikesta saa maksaa yksin!

Torilla mölisee parhaillaan joku ihan ihme bändi. Ei oikein näytä kovin iloisilta nuo vesisateessa seisovat muutama hassu katselija. Ei ehkä ihan paras ajankohta esiintyä. Mutta aina voi yrittää.
Televisio asiasta voin kertoa sen verran, että nyt minulle on luvattu tulla asentamaan se pirun kaapeliverkko joko ensi viikon maanantaina tai tiistaina. Sitä odotellessa.

Elämä ilman televisiota.

Minulla on tylsää!!!! Olen kohta elänyt viikon ilman tv:tä, mikä ei normaalioloissa olisi mitenkään erikoista. Nyt on kuitenkin poikkeustila. Asun nykyisin taas yksin ja ainut elämäni aktiviteetti on tällä hetkellä pääsykokeisiin lukeminen. Jos olisi edes se pahuksen televisio, tai onhan se, mutta kun näkyy vain ja ainoastaan lumisadetta!

Olen kyllä tehnyt kaikkeni: pommittanut isäinnöitsijäyritystä USEITA kertoja (tykkäävät varmaan minusta tosi paljon). Ensimmäisen kerran otin yhteyttä jo viime lauantaina - ja joka päivä siitä lähtien. Lupaukset eivät pidä. Älkää luottako isännöitsijöihin (terveisiä vaan Hannalle, tulevalle talonmiehelle)! Kävi täällä viimein keskiviikkona joku sähkömies, jolle oli kerrottu että vastassa on VIHAINEN NAINEN. Vähän naureskelin. Mutta pitäähän sitä ihmisen nyt tosipaikan tullen olla tiukkanakin! Nyt ne yrittää mielyttää minua - ottavat yhteyttä jo ennen kuin minä ehdin ottaa heihin.

Eteenpäinkin on jo menty: olen saanut tietää, että talon kaapeliverkko on uusittu ja kappas vaan uudet linjat unohdettiin vetää tähän asuntoon. Luoja tietää milloin ne tullaan asentamaan, mutta yhteys isännöitsijöihin jatkuu edelleen - kunnes tv näkyy. Tietäkää kaikki: tältä tytöltä ei sinnikkyys lopu!

Muuten tykkään tästä uudesta yksiöstäni tosi paljon. Eilenkin sain kuunnella poptori konserttia (Joensuun kesäkauden avajaisia) suoraan asuntooni avaamalla ikkunan! Torimeininkiä on muutenkin kiva seurata. Lisäksi tässä asunnossa on ihastuttavan valoisaa, mikä kohottaa psyykkistä toimintakykyäni ja hyvinvointiani.

Vaikka saatan itse olla kohta psykologin palveluiden tarpeessa, toivon silti totisesti aloittavani ensi syksynä virallisesti psykologian pääaineopiskelijana. Sisäänpääsy on vaativa tehtävä, kun jokaista aloituspaikkaa kohti on vähintään 14 hakijaa, mutta ainahan sinne joku pääsee - joten miksi se en olisi minä? Toivo elää ja niin on hyvä. Voisinkin tästä siis palata takaisin kirjojen ääreen "vaihtelunvuoksi".