Tein lauantai-iltana ekstempore päätöksen lähteä käymään Lapinlahdella. Tämä päähänpisto ei suinkaan ilmestynyt tyhjästä vaan johtui lähinnä siitä, että Joensuun torilla alkoi lauantaina jotkut ihan ihme örinä festarit klo18 jatkuen klo22! Siinä klo19 jälkeen sitten tuli päätepiste, kun lukemisesta ei tullut yhtään mitään. Eikun siis nokka kohti Savon seutuja. Kotimatkalla oli himo rankkasade ja pelkäsin vesiliirtoa.
Sunnuntaina jouduin heti ikäväkseni tapaamaan vanhentuneita sukulaisia: mummoa ja isän veljen vaimoa. Isän puolen suku ja Lappalaisten homeinen talo ei ehkä ole ihan niitä minun elämän huippukohtia. Kai se on silti velvollisuudesta kestettävä.
Kotona olen ollut kauhean rauhaton. Alkaa tulla sisäinen paniikki koko ajan lähemmäksi, mitä vähemmäksi käyvät päivät ennen pääsykoetta. Joensuussa olin vielä melko itsevarma, mutta nyt tuntuu siltä, että en muista juuri mitään. Tai muistan, mutta en tarpeeksi siihen 7% sisäänpääsy todennäköisyyteen nähden. No vielä ehdin panikoida ja koetella mielenterveyttäni kuusi päivää. Ja kaiken tämän teen toki täysin vapaaehtoisesti - hullu mikä hullu.
Anni kävi tänään ilostuttamassa ja tuomassa vaihtelua päivääni. Oli kiva nähdä ja jutella - niin kuin aina.
Keskiviikkona suuntaan takas Joensuuhun. Vielä pitää ehtiä hoitaa muutama virallinen asia ennen kuin siirryn viettämään eloa kesäkommuuniin, joka tapahtuu siis jo viikon päästä! Viikon päästä! En ole ihan henkisesti vielä omaksunut tätä asiaa. Antaa sen räjähtää tajuntaan vasta sitten kun se pääsykoe on ohi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti