sateisena päivänä

Nukuin viime yönä kaksitoista tuntia ja silti väsytti...mutta alan elpyä pikku hiljaa - jee! Veeran kanssa käytiin tänään visiitillä Espoon puolella nykytaiteenmuseossa Emmassa. Suosittelen kaikille täällä suunnassa liikkuville! Ja kannattaa varata ihan kunnolla aikaa, sillä itse olisin ainakin voinut jäädä sinne vaikkapa asumaan. Taide on niin mielenkiintoista - miten jollakulla voi vaan olla niin hyviä ideoita ja se mieletön vaivannäkö - ja opin mm. miten tunnistaa aidon ja epäaidon kellon toisistaan.

Luonnollisesti minä, joka en ollut mitenkään erityisesti lähtenyt ostoksille, tein ostoksia Veerankin edestä (joka ei löytänyt yhtään mitään). Vesisadekaan ei haitannut, kun välillä istahdimme kahvilaan tai syömään. Joka tapauksessa, mukaan kaupunkireissulta lähti uusi kesähame, aurinkolasit ja Osmo Soinninvaaran teos Vauraus ja aika, jonka lukemista odotan jo innolla! Suosittelen kaikille teesi-pamflettisarjan kirjoja itse pidän kovasti.

Vieraita Mälmillä riittää - viikonloppuna on tulossa jälleen porukkaa ja tällä hetkellä majoitettavina ovat Niko ja Veera. Voi, jää niin ikävä jo nyt tätä paikkaa! Ja aika on jo puolessa välissä...mutta vielä ehtii, vielä ehtii.

Juhannus ja jälkeisunikooma

Keskikesän juhla tuli ja meni, mutta hauskaa oli ilman randombileitäkin! Pienellä porukalla Päivin mökillä juhliminen ja kesästä nauttiminen tuntui työviikon jälkeen autuaalliselta. Juhannus sisälsi kaikki tarpeelliset elementit: sauna + KARVAturkin heittäminen, juomaa ja juomapelejä, grillausta, veneilyä, muurinpohjalettuja, auringon ottoa ja nurmikolla löhöämistä, juhannuskukkakimppu sekä tietenkin ihka oikeat juhannustanssit Hojo Hojossa! Perjantaina olin liiankin hyvässä nosteessa ja loppuillasta muumiotilassa - aamulla ja "vähän" illallakin sain hallitsemattoman bulimian, mutta onneksi toivuin siitä lauantai iltapäivään tultaessa. Lauantaina oli maltillisempi meininki, tosin lähinnä vain minulla. Jaksan aina ja ikuisesti ihmetellä, miten toiset ei vaan koskaan sammu (viittaan tässä t-rex-känniin, terveisiä Jukalle)?!?!

Sunnuntain kotimatka kesti ikuisesti koska juutuimme ruuhkaan. Huoltoasemavierailuiden ja väsymyksen yhdistelmästä syntyi ABC-huoltoasemien kuningas (minä) H.Icoroll ja kuningatar (Taija) sekä kuningattaren mieshuora (Annu). Yritimme saada kansalaisiltamme huomiota ja kirjoitinkin itse viestin kansalaisille ABC-ilmoitustaululle. ABC-kuortista sen voi käydä jokainen lukemassa jos kiinnostaa.

En suosittele palamaan kotiin kello kaksi yöllä, jos aamulla pitäisi olla töissä kuudelta. Minun olisi PITÄNYT näin tehdä, mutta olin ilmeisesti koomaunessa, enkä herännyt kelloon, joten myöhästyin töistä hienovaraiset kaksi tuntia! Hyvä aloitus viikolle. Univelka painaa edelleen ja meinaan nukahdella koko ajan, sillä viiden tunnin yöunet ei vaan riitä. Onneksi tänään alkoi kahden päivän vapaa ja Veera tuli meille kylään Malmille. Tänään kävimme viettämässä laatu-sisarus-iltaa käymällä yhdessä elokuvissa. Kikin lähetti palvelu oli suloinen. Tosin välillä oli täysi työ yrittää pitää silmät auki nykyisen uniapneani takia.

Ihanaa, huomenna aion nukkua tooooosiiiiii pitkään.

Aktiivipäivä

Tänään olin aktiivinen vaikkakin kahdeksan tunnin työpäivä hedelmä- ja vihannesosastolla tulvivien asiakkaiden seurassa tuntui aikamoiselta urakalta, etenkin kun aamulla meinasin oksentaa mädäntyneiden mandariinien takia (ja pahaolo jäi päälle). Olin siis aktiivinen siinä mielessä, että olin nukkunut semisti kuusi tuntia ja silti jaksoin lähteä Päivin ja Sussun kanssa kahvittelemaan ensin iso-robertin kadulle ja sieltä vielä vesijuoksemaan Helsingin uimastadionille. Vesijuoksu on kivaa, koska niska ei mennyt jumiin toisin kuin uidessa. Voisin siis mennä vielä toistekin. Ja kiva oli uida ulkoilmassa - talviturkki "oikeassa" vedessä on vielä heittämättä, mutta ehkäpä Juhannus korjaa tilanteen. Koin tänään myös yhden toisenkin uuden elämyksen, nimittäin söin keltaista kiiviä. Suosittelen maistamaan, sillä se oli hyvää! Mutta nyt silmiä kirvelee univelka ja kloorivesi. Voisi siis mennä vaikkapa nukkumaan...ennen sitä kuitenkin käyn käsiksi grillimme antimiin!

P.S Annille kiitoksia Riikka Pulkkisen Raja -kirja vinkistä...olen koukussa!

Elämän ylileveä hymy

Aamulla heräsin puhelimen soittoon. Sain kakistetuksi vaivoin oman nimeni ulos suusta, mutta puhelu olikin hyvin ainutlaatuinen. Soittaja oli Joensuun psykologian laitokselta ja kertoi, että OLEN PÄÄSSYT PSYKOLOGIAN PÄÄAINEOPISKELIJAKSI!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Siis anteeksi mitä?!?! Oikeastiko!!! AIVAN MIELETÖNTÄ....APUA!!! Nyt lähtee järki. Arvatkaa vain sainko enää nukuttua hetkeäkään! Tästä tapahtumasta on kulunut nyt jotain puoli tuntia ja vieläkin tuntuu että kädet tärisevät ja meinaan aivan pakahtua. Ei voi ilmaista sanoin, mikä onni on olemassa ihmisen sisällä. Jos jotakin haluan sanoa niin sen, että joskus elämä voi hymyillä ylileveästi.

Viime viikonloppuna tein pikavisiitin Lapinlahdelle. Kaikille junalla pohjoiseen päin matkustaville varoituksen sana: junat ovat jonkun ratavian takia takuuvarmasti myöhässä, joten kannattaa varata aikaa. Näyttävin kohta matkasta vr:llä oli varmaa se, kun kuljettiin tunnin verran 18km. Aplodit valtion rautateille. No kotona kuitenkin odotti serkkuni ja hänen elämää tihkuva iso mahansa. Olipa oikeasti mukava nähdä! Voisi pitää sukulaisiinsa vähän aktiivisemmin yhteyttä (enemmän kuin kerran vuodessa).

Sunnuntain kirkko ja Veera albassaan ja minä miettimässä ripin syvintä olemusta. Niin mitä tässä siis oikeastaan juhlittiin? Ei kai saisi esittää liian vaikeita kysymyksiä. Kirkollinen näytelmä etenee oman käsikirjoituksensa mukaan ja "näyttelijät" tietävät paikkansa. Kansalaisten toivotaan eläytyvän, eikä kyseenalaistavan. Niin se vain menee.

Herkulliset tarjoilut ja sopivan rento fiilis takaavat hyvät juhlat yleensä vakavien sukulaistenkin kanssa. Riippuu siis asenteesta tämäkin. Illalla Anni tuli taas halaamaan ja voisinpa halata vielä uudestaankin. Loppukesän reilisuunnitelmat lämmittävät mieltä.

Juhannus on edelleen auki. Ei olla saatu random bileitä, joten jos joku tietää niin voi vielä vinkata. Kaikki kelpaa. Päivi tosin kiimoitteli minua lähtemään Tuusniemelle, ja muuten kyllä mutta matkustaminen sinne on hieman hankalaa ja kun aika on rajallista työssä käyvälle.

Mutta vielä kerran: PÄÄSIN PSYKOLOGIAAN! Viikonloppuna selitin juuri äidille, miten onnellinen voinkaan olla (ja samassa lauseessa totesin myös pelokseni sen kuinka pitkälle onni voi jatkua) - oikeasti koko viime kevät on sujunut niin loistavasti ettei mitään järkeä. Iloa ovat antaneet kevään myötä:

• spontaani matka Budapestiin
• uusi ihana ja valoisa kämppä Joensuussa (ja se, että päästiin eroon entisistä vuokranantajista)
• talo malmilta ja kommuunielämän mahdollistuminen jälleen (viittaus huuhankadun vuosiin)
  
• hyvin menneet kevään opinnot ja harjoittelut
• kesätyö Malmin Prismasta
• euroviisuissa jamittelu
• lämpimät ja hyvinvoivat suhteet kaikkiin läheisiin: perheeseen ja ystäviin
• Ja viimeisenä pääsy psykologian opintoihin, joka kruunaa koko kevään ja alkukesän!

Kiitos elämälle.

Ei otsikkoa

aaa....kaikki muut ovat lähdössä Provinssiin, paitsi minä! Jään yksin taloon. Viikossa olen jo ehtinyt sosiaalistua ympärillä olevien ihmisten kanssa, ja mietin miten sitten syksyllä kun pitäisi taas palata takaisin Joensuuhun ja hiljaiseen yksiöön! Varmaan tulee vieroitusoireita, mutta aikansa kaikkea kai.

Eilen olin aivan apaattinen...olin ensimmäisen päivän leipomo-osastolla ja siellä sitä kiire vasta olikin. Koko päivä seisten todella tuntuu ja töiden jälkeen makasinkin neljä tuntia sohvalla! Ennen kuulumatonta minulta. Kertoo siitä, että on kesä ja ei tarvitse olla koko ajan aktiivinen, vaikka vielä on opettelemista sen sisäistämisessä....on vaikea kestää sitä, että ei ole aktiivinen. Toisilla se kai menee toisinpäin. Tekee varmaan ihan hyvää minulle...

Yksi tavoite tälle kesälle oli myös Talon ympäristöön tutustuminen ja tänäänkin seikkailin taas uusilla omakotitaloalueilla työkaverini Helin ja hänen koiransa Jamin kanssa. Jännittävää, että tutustuu työkavereihin jo viikossa tosi paljon. Sitä paitsi Heli on ensimmäinen syntyperäinen helsinkiläinen, johon olen tutustunut, ja täytyy kyllä sanoa, että ei voi yleistää, että kaikki täällä tosiaankaan olisivat kylmiä tai kovia ylenkatsojia.

Viikonloppuna teen pikavisiitin Lapinlahdelle. Mielelläni olisin kauemminkin kuin vain päivän, mutta työajat ovat mitä ovat. Veeralla on rippijuhlat kerran elämässä, joten pitää kai sitä sitten nähdä miten hyvältä ja kauniilta siskoni näyttääkään!

Helsinkiläinenkö?

Koko elämäni tähän saakka olen ollut lapinlahdella kirjoilla, kunnes nyt olen petturi ja "oikea" helsinkiläinen. Tein petoksen ja muutin kirjat tänne, mutta voin perustella petturuuttani: sain matkakortin 20e (muuten olisi maksanut 40e)...nyt ei tarvitse pelätä enää tarkastajia.

Tänään oli vapari ja helsingin kaupungilla syntymäpäivät eli taas kaupunki täynnä tapahtumia! Käytiin kahvilla ja sain jääpalat päälleni kun vesikannun kansi petti. No sitä sattuu. Ja onneksi kahvilassa oli mukava henkilökunta ja empaattisia asiakkaita. Käytiin myös seuraamassa Hesperian puistossa Stadirockissa. Esiintyjät olivat tosin musiikillisesti hyvin ei-korvia-hellivää ihme örinää. Sydän sydän esiintyi sitä paitsi vaipat jalassa - kertoo jotain myös bändin tasosta. Teinityttöbändi sai myös tilaisuudes esitellä musiikillisia taitojaan kesäyleisölle. Yritys oli kova, mutta vaatii vielä varmasti harjoittelua ennen päälavoille pääsyä.

Huomenna töihin kuudeksi - jipii. Pääsen kuitenkin jälleen uudelle osastolle nimittäin karjanlanpiirakoiden toiselle puolelle (luvattuun maahan) eli leipomoon. Toivottavasti joku tulee kertomaan mitä pitää tehdä, sillä aina ei voi olla varma.

Pelkoni liian innokkaasta työkaveristani, Enrico kakkosesta, osui pelottavasti oikeaan. Jos joku keksii minulle miten torjua liian innokkaat kiimailijat ystävällisesti niin kaikki ehdotukset otetaan ilomielin vastaan.

Kesä ja malmin tuparit

Nyt on kohta viikko tullut vietettyä Malmin kesäkommuunissa. Vaikka töissä istun/seisonkin koko päivän sisätiloissa puolet päivästä, on ihanaisesta kesästäkin päässyt jo vähän nauttimaan. Vantaajoen reunaa on ihana polkea pyörällä! Tuntuu kuin ei olisi laisinkaan Suomen pääkaupungissa vaan ihan jossain muualla...vieressä lauduntavat lehmät ja ihanat lehtipuut kuiskivat tuulessa. Malmi on muutoinkin oikein viihtyisä lukuunottamatta lukuisia juoppoja, jotka voivat olla vaarallisia kassajonossa. Yksi työkaverini oli jo saanut makkarapaketista päähän, kun ei ollut myynyt olutta päihtyneelle. Täytynee harkita kypärää.

Perjantaina pääsimme ilmaiseksi Sussun "perheenä" lintsille. Olin esimerkillinen tuleva opettaja ja näytin lapsille mallia kuinka viikinkilaivassa kannattaa heilua ilman käsiä. Kohta kaikki tekikin jo perässä, vaikka ensin eivät olleet uskaltaa. Ajelun loputtua totesin laitteen ihan mamikseksi lasten vieressä pidättäessä oksennusta. Voi tätä nykyajan nuorisoa - kaikki pitää itse näyttää edeltä! Kahvikupeissakin yritimme innostaa lapsia tuttuun yhteislauluun Kaunottaresta ja Hirviöstä tuloksetta. Kaikesta huolimatta oli taas mukava heilua laitteissa kuin lapsena, vaikka uuteen laitteeseen Kirnuun emme päässeetkään.

Lauantain aamuvuoron jälkeen palasin kesäkommuunin rattoisiin tuparivalmisteluihin. Kotibileet olivat oikein onnistuneet - kolmekymmennen ihmisen voimin juhlimme tanssien ja pelaten juomapelejä. Raskaan työviikon jälkeen on raskaat huvit ja valitettavasti jouduinkin jossain vaiheessa iltaa siirtymään pitkälleni - silmätluomet vain ummistuivat tahtomattani. Hyvänä puolena pitkistä yöunistani sain lahjaksi hyvän olon sunnnuntaiksi muiden pyöriessä krapulaisina ympäri taloa. Sunnuntaina yhdyimme myös 60 000 hengen Kaivarin kesäkonsertin yleisöön. Ilmaiset festarit kelpaavat näköjään monelle muullekin kuin meille, vaikka missasimmekin lähes kaikki näkemisen arvoiset esiintyjät, mm. Ari Koivusen.

Kassatyöt odottavat myös tänään. Työtovereista on tullut jo jokseenkin tuttuja - yhdestä nimeltä mainitsemattomasta jo vähän liiankin tuttu ahdistavaan tapaan. Toivottavasti en saa niskaani Enrico kakkosta!

Elämää Helsingissä

Olo on aika uupunut. En ole ehtinyt paljon silmiäni päivien välillä ummistaa ja tänään varmaan nukuttaa hyvin. Talo on todella ihana - paljon kivempi kuin osasin odottaa. Värikkäät seinät ja kovin viihtyisää. Myös muiden seura tuntuu yksinvietetyn pääsykoeluku session jälkeen antoisalta. Ihanaa kun on ihmisiä ympärillä ja voi jopa puhua jollekin (kasvotusten).

Töissäkin on alkanut ihan mukavasti lukuun ottamatta kyrpiintyneitä keski-ikäisiä työtovereitani, jotka ilmaisevat itseään todella aggressiiviseen sävyyn. Onneksi olen aika nopea oppimaan ja kassatoiminnot palautuivat aika nopeasti takaisin mieleen, niin ei tarvitse niitä hermoheikkoja ongelmilla vaivata. Kassahommien lisäksi pääsen lauantaina leipomon puolelle ja ensi viikolla vielä hedelmä ja vihannes osastolle. Kiirettä siellä kaupassa riittää, mutta toistaiseksi aivoton työ tuntuu lähes lomalta lukupiinan jälkeen. En vaan ihan pääse helsinkiläisten huumori- ja kielenkäyttötasolle, enkä kyllä suoraan sanottuna haluaisikaan! On se niin totta, että täällä ollaan jotenkin paljon töykeämpiä kuin mitä savon ja karjalan seuduilla - tai siis ainakin suurin osa ihmisistä tuntuu olevan...

Nyt se on ohi!

Ohi on, ohi on (pääsykoe siis)!!! Nyt voin alkaa nauttimaan kesästä vihdoin täysin rinnoin! Ette usko miten onnellinen olen - yritin parhaani ja toivottavasti se palkitaan. Tieto tulee viimeistään 21.6, ja sitä ennen kohtaloni on toisten käsissä. Tuntui kuitenkin, että hyvin se olisi mennyt, mutta TOSI TOSI paljon oli kyllä hakijoita. Koko metrian aula ja kaksi isoa salia täynnä. Nyt nähdään yltääkö Sonnisen tyttö tällä kertaa 18 parhaan joukkoon. Aika suoritus olisi.

Koko aamupäivän oli maha ihan kipeä ja löysä ja sisäinen paniikki koko ajan päällä. Nyt voi elimistökin alkaa pikku hiljaa rauhoittumaan ja rentoutumaan. Käsikin saa levätä 4 tunnin kirjoittamis session jälkeen. On se kumma miten aika ja paikka unohtuu, ja kaikki tarpeet, kun on keskittynyt johonkin täysillä.

Tänä iltana kotona odottaa vielä suunnaton pakkaaminen. Joudun ahtaamaan yhteen rinkkaan koko omaisuuteni kesän ajalta. Ei mikään helppo tehtävä MINULLE (tietää se joka minut tuntee). Siivotakin pitäisi ja laittaa kansioihin ne miljoonat muistiinpanot, jotka tällä hetkellä rotkottavat pitkin ja poikin asuntoa.

Täytyy myös alkaa nyt henkisesti valmistautumaan huomenna alkavaan työhön ja muuttoon. Aika nopeasti tulee kaikki muutokset, mutta jos en junasta myöhästy niin ehdin matkaan! Sitten voin taas viettää aikaa sosiaalisesti ja ajatella muutakin kuin ihmistieteiden filosofiaa ja kehityspsykologiaa.

Nyt taidan lähteä täältä kirjastosta nauttimaan kauniista ilmasta pyöräillen. Ja huomenna: täältä tullaan HELSINKI!